Intohimorikoksia

 


Sun ystäväsi, armaani

mä aina olla tahtoisin

en koskaan olla tahtoisi

sull’ uskoton ja petturi

se oisi suurin iloni

jos aina oisit kanssani

jos kuolo sinut korjaisi

se suurin oisi suruni.

Mä maat ja mannut metsästän

sull’ lahjaa erinomaista

sun sielua, sun hyvyyttä

se niitä parhain kuvastaa

ei löydy lain, en löytää voi

sen arvoista, siis ota tää

mä palkan, vaivan sulle näen

mun rakkauteni hassun saat

ei vastausta, ei vimmaista

sun tarvitsekaan luvata

vain silkkaa hötökuvaista

on elämämme aihiot

ja sinun viisaat sanasi

ne aina otan ilolla

ei koskaan ole tarpeeksi

mä kaiken sulle antaisin

kun ihmisen mä näkisin

ja pyhyyden ja rakkauden

se eheyttäisi sydämen

ja paljon tuo se rakkautta

mä turhaan saan vain taistella

jos menettäisin rakkauden

mit valhetta, mit hulluutta

en koskaan, koskaan sulta saa

on kaikki sinun sanasi

vain parhautta ja oikein ne

on kosmos lähettänyt sut

mun ystäväksi parhaaks, ei

mun sielun tuhoajaksi

mä sua aina aattelen

ja sanon, sanon sulle sen

mä aina sinuun uskoen

en koskaan erehdy mä, en.

 

Jos ystäväin et ole lain

lue joka toinen rivi vain.

 






Kuka muistaa vielä lapsuutemme ystäväkirjat ja ystävyysmuistoalbumit, joihin kirjoitettiin tussilla värssyjä ja lyhyitä ystävyydenylistyksiä kiiltokuvien tai hienojen tarrojen kera, ja kirjaan saivat kunnian kirjoittaa vain he, joita pidimme ystävinämme?

 

Ken Russellin upea, kirkuvan raivoisa ja ohjaajalleen tyypillisen vapaa-assosiaation läpitunkema Intohimorikoksia (Crimes of Passion, 1984) on tänä syksynä ollut nähtävillä Helsingin kirjasto Oodin klassikkoelokuvasarjassa Kino Reginassa. Elokuvassa Anthony Perkinsin esittämä fanaattinen mielipuolisaarnaaja koettaa pakkomielteisesti eheyttää kertakaikkisen ihanaa Kathleen Turnerin esittämää seksityöläistä, joka elää vaarallista kaksoiselämää Los Angelesin yöllisillä kaduilla. Elokuvalla on tänä syksynä ollut minulle erityinen henkilökohtainen merkitys. Eheyttäkää tätä.

 



Jos kukaan tietää tähän muokkaamaani ystävävärssyn alkuosan ja viimeisen kahden säkeen alkuperäistä esittäjää, kreditoin mielelläni.

Kiitos myös Rosalía: kuvapari Ego sum nihil/ ego sum lux mundi on hänen mestariteoksensa, albumin Lux (2025), kappaleen Porcelana inspiroima kokonaisuus.

Comments

Popular posts from this blog

Tropic of Cancer

Urgent Mothering

Driver's License, Liquor License & License to Kill

Friday Night’s Alright for Fighting

One More, With Feeling – What Is Love If Not Shopping For Vintage Clothes?

Get Back, Honky Cat – Rocketwoman

Eat Your Artichoke, Lorelai

Poem for George

Buffy Reboot Did Happen, After All - And It’s John Wick, Everybody!

Floor it! – Keanu Reeves’ Slow Hurry into Magnificence