Intohimorikoksia
Sun ystäväsi, armaani
mä aina olla tahtoisin
en koskaan olla tahtoisi
sull’ uskoton ja petturi
se oisi suurin iloni
jos aina oisit kanssani
jos kuolo sinut korjaisi
se suurin oisi suruni.
Mä maat ja mannut metsästän
sull’ lahjaa erinomaista
sun sielua, sun hyvyyttä
se niitä parhain kuvastaa
ei löydy lain, en löytää voi
sen arvoista, siis ota tää
mä palkan, vaivan sulle näen
mun rakkauteni hassun saat
ei vastausta, ei vimmaista
sun tarvitsekaan luvata
vain silkkaa hötökuvaista
on elämämme aihiot
ja sinun viisaat sanasi
ne aina otan ilolla
ei koskaan ole tarpeeksi
mä kaiken sulle antaisin
kun ihmisen mä näkisin
ja pyhyyden ja rakkauden
se eheyttäisi sydämen
ja paljon tuo se rakkautta
mä turhaan saan vain taistella
jos menettäisin rakkauden
mit valhetta, mit hulluutta
en koskaan, koskaan sulta saa
on kaikki sinun sanasi
vain parhautta ja oikein ne
on kosmos lähettänyt sut
mun ystäväksi parhaaks, ei
mun sielun tuhoajaksi
mä sua aina aattelen
ja sanon, sanon sulle sen
mä aina sinuun uskoen
en koskaan erehdy mä, en.
Jos ystäväin et ole lain
lue joka toinen rivi vain.
Kuka muistaa vielä lapsuutemme
ystäväkirjat ja ystävyysmuistoalbumit, joihin kirjoitettiin tussilla värssyjä
ja lyhyitä ystävyydenylistyksiä kiiltokuvien tai hienojen tarrojen kera, ja
kirjaan saivat kunnian kirjoittaa vain he, joita pidimme ystävinämme?
Ken Russellin upea, kirkuvan raivoisa
ja ohjaajalleen tyypillisen vapaa-assosiaation läpitunkema Intohimorikoksia (Crimes
of Passion, 1984) on tänä syksynä ollut nähtävillä Helsingin kirjasto Oodin klassikkoelokuvasarjassa Kino Reginassa. Elokuvassa Anthony Perkinsin esittämä
fanaattinen mielipuolisaarnaaja koettaa pakkomielteisesti eheyttää kertakaikkisen ihanaa Kathleen Turnerin esittämää seksityöläistä, joka elää vaarallista kaksoiselämää Los Angelesin yöllisillä kaduilla. Elokuvalla on tänä syksynä ollut minulle
erityinen henkilökohtainen merkitys. Eheyttäkää tätä.




Comments