Tuesday Two Submersion
The river
was incensed when she was told it was not, after all, her birthday. She drew up
a storm, raging and rampaging and breaking the tranquil ice so that fish
underneath wondered whether she had indeed gone mad.
I witnessed
her frenzy and survived the subsequent blizzard, thinking if the feel of the
water captures all of this wild electrifying roar, everyone who goes swimming
there next summer will experience the strangest come of their lives, an
all-encompassing full-body hit when the water swallows them for the longest
seven seconds.
Kunpa en olisi avannut ovea jättiläiselle
joka söi orvokkini.
Koit puhkoivat reikiä arvokkaisiin
kankaisiini, ja kun tervapääskyni vetäytyi penseästi aivan ikkunan laidalle, tunsin
pelkuruuteni varisevan pikkuruisina hahtuvaisina höyhenpallosina jalkoihini.
Jälkeenpäin jättiläinen pakeni, mutta minä näin
sen ja käskin lintua pitämään huolen omista asioistaan. Onneksi yksi orvokki
jäi jäljelle penkkiin, niin kuin minuakin oli vain yksi siinä.
Comments
Post a Comment