One More Day (in Their Garden)

 


Lehterillä

yksi

kaksi

kolme

työpäivää

yksi

kaksi

kolme

hengähdystä

yksi

kaksi

kolme

tervapääskyä

ihanina riesoinani

kas! Tässä se:

 

onni, sataa, sataa lujempaa, sataa hiljaa, kaniinit piilossa pensaassa tiaiset ruokkivat vauvojaan sataa, sataa, minulla on jalassa äidin neulomat shokkipinkit villasukat ja jotakin lainattua jotakin uutta hiuksia, niitä niitä, ja silmän takana ajatus

 


Työ ja ilonpito

hidas elämä, kuten haluamme,

nukketeatterini jäsenet ja minä, rouva Dalloway.

Sain takaisin nimeni toukokuussa en kadota sitä enää koskaan. Riittää. Riittää ja osaan rakastaa sadetta, tihkua, kourallista suolakiteitä poskella kun kyynelet kuivuivat jo eilen

levitin kolme koneellista pyykkiä

yksi

kaksi

kolme

söin Dianan herkkuruokia ja kikatin, oli helteinen kesäilta kun vapautin kiukkuni ympäröivään ilmaan, juuri tähän, se antoi minun mennä, eikä minua enää surettanut.

 

Levitin paitoja alusvaatetta pyjamanhousuja ja urheilutoppejakin levitin, kesämekkoja ja yhden laventelinvärisen rintaliivin myös, aina niitä, koska olen rouva Dalloway ja minun tehtäväni on näyttää vangitsevalta ja hekumalliselta ja siltä että rakastelen koko ajan kaikkia vaikka palaisinkin oikeasti kotiin levittämään pyykkiä narulle ja pesemään käsin pitsipöksyjä, sitten juon pikarillisen roséviiniä ihoon liimautuvissa puuvilla-alushousuissa ja kauluspaidassa parvekkeella ennen kuin menen suihkuun päivän päätteeksi, ja niin se on, tehtäväni on näyttää siltä mutta todellinen totuus, peripateettisen elämäni avaruudellinen kaunototuus on, että rakastelenhan minä, silmäni takana on ajatus sinusta ja

niin kiihkeä on

se ajatus

yksi

kaksi

kolme

uloshengitystä eivät saa minua laskeutumaan himostani vaan nousen, vaikka vaikeasti, ikäni ei salli enää tenhoavaa huntutanssia, ainoastaan pyykkiä levittäessäni narulle uhkun elämän varrella saavuttamani aistillisuuden pyörteillessä sormenpäistä, hieman vedessä rypistyneet sillä pesin pitsipöksyjä, mutta siemaan silti uskomattoman aromikasta viiniä isoisän perintölasista kuin jumalatar

hetken

ennen unta:

 


kas tässä se:

yksi per iltani

vaaleanpunassa huoneisto

ja minäkin

mikä ihana riesa! mikä pääsky! mikä huvitus!

yksi per aamuni

istun

ajattelen

sinua

yhden

kaksi

kolme

minuuttia

sormeni tuoksuvat eukalyptuksen oksilta

seppele kömpelö mutta omatekemäni

trii trii trii juhlaa!

tervapääskyt rakastan eniten ja tätä iltaa

varovainen hallitsematon ja sadeaamua

haluni sormenpäissä

yksinäisyydessäkin kirkas se on

 

 


 

The images are details from an artwork by the lovely and insanely talented Utu Korhonen, with their kind permission. One more day (in their garden), mixed media, 2025. See the whole work on Instagram @utukorhonen

Comments

Popular posts from this blog

Tropic of Cancer

Urgent Mothering

Driver's License, Liquor License & License to Kill

Friday Night’s Alright for Fighting

One More, With Feeling – What Is Love If Not Shopping For Vintage Clothes?

Get Back, Honky Cat – Rocketwoman

Eat Your Artichoke, Lorelai

Poem for George

Buffy Reboot Did Happen, After All - And It’s John Wick, Everybody!

Floor it! – Keanu Reeves’ Slow Hurry into Magnificence